ei ollut vain taivasta ja maata, tai suota, kuokkaa ja Jussia.

Oli kesä 2010, tupaantuliaiset miehen siskon ja naisen veljen luona. Nainen hymyili, oli puhelias ja iloinen ja jäi miehen mieleen. Mies hymyili, oli puhelias ja iloinen (ja myös melko komea). Ja jäi naisen mieleen. Tuli juhlat. Nainen teki lusikkaleipiä, mies söi niitä.

Lusikkaleivistä seurasi saunailta. Saunailtaa taas pitkiä kesäisiä iltoja ja öitä, mahtavia puhelinlaskuja, ihmettelyjä ja paljon rakastamista. Mahtuipa väliin pari Astaa ja Veeraakin (kesän 2010 myrskyjä). Nainen alkoi viihtyä yhä enemmän miehen kotona, opetteli lypsämään lehmiä ja veresti nuoruudessa hankittua traktorinajotaitoa.

Kihloihin mentiin syksyllä 2011 ja oikeastaan jo ennen sormustenvaihtoa oli puhuttu häistä ja lastennimistä, tulevaisuuden haaveista ja toiveista.

Elokuussa 2013 parraat sua. Todennäköisesti hääauton takaikkunaan tulee teksti: Parraan sain.